Asahi Hengitys
Hengitys on hyvin monitasoinen ja monimerkityksellinen ilmiö, joka toimii lukemattomien toimintojemme taustalla. Käytämme päivittäin lukemattomia erilaisia hengityksen tapoja tehdessämme mitä arkisimpia asioita. Käytämme eri hengitystapaa halkoessamme puita
kirveellä tai lapukoneella. Käytämme eri hengitystapaa pidätellessämme liikutustamme tai hallitaksemme pelkoamme. Käytämme eri hengitystapoja nostaessamme eri painoisia esineitä. Hengityksemme muuttuu ja sopeutuu jatkuvasti kaikkeen tekemiseemme. Kaikki fyysinen aktiivisuus vaikuttaa hengitykseemme, mutta myös tunteemme ja joskus myös ajatuksemme. Hengitys on ehkä tärkein kehon erilaisia homeostaaseja eli tasapainoja ylläpitävä toiminto. Se
on jatkuvassa meitä tasapainottavassa työssä, vaikka emme ole siitä lainkaan tietoisia. Itse asiassa on outoa, että länsimaisessa kulttuurissa hengitys on niin täydellisesti unohdettu. Törmäämme siihen yleensä vain hengityssairauksien yhteydessä, missä hengityksen harjoittelulla on oma paikkansa kuntoutuksessa tai terapeutin vastaanotolla, missä hengitystä käytetään terapeuttisena
työkaluna.
Mutta mitä tapahtuu, jos astumme joogasalille, tai-chin harjoituksiin tai zen-ryhmään? Kohtaamme aivan erilaisen kulttuurin. Kaikissa näissä paikoissa ohjaaja puhuu paljon hengityksestä, sen tiedostamisesta ja sen hallinnasta. Tällaisissa lajeissa opimme, että hengitys ja sen säätely ja tiedostaminen on olennainen osa harjoittelua. Sama pätee asahiin.
Länsimaisessa kulttuurissa ei ole hengityksen harjoittamisen perinnettä, idässä hengitys on ollut harjoittamisen ja tutkimisen kohteena tuhansia vuosia. Tämä liittyy tietysti myös siihen, että lännessä ei ole eläviä meditatiivisten harjoitusten perinteitä, kun taas idässä miltei kaikki uskonnolliset ja filosofiset perinteet sisältävät erilaisia mielen harjoittamisen muotoja, joissa hengitys on keskeisessä roolissa.
Omakin tieni hengitykseen on käynyt monien itämaisten lajien kautta. Kamppailutaidoissa käytetään monia hengitystekniikoita voiman harjoittamiseen ja tuottamiseen. Kiinalaisissa tai-chissa ja qigongin eri muodoissa liikkeet opetellaan suorittamaan hengityksen kannattelemana. Zen-perinteessä hengitys on jatkuvan tarkkailun kohde. Hengitys opetetaan myös hidastamaan ja syventämään niin, että zazenin harjoittaja oppii hengittämään jopa noin kahden hengityksen minuuttirytmillä. Kaikissa idän mielen harjoittamisen perinteissä henkisyys ja hengitys kulkevat käsi kädessä. Niissä hengityksen merkitys ei typisty vain hengityksen fysiologiaan ja anatomiaan ja optimaalisen hengityksen lääketieteellisiin vaikutuksiin, vaan hengitys saa eksistentiaalisen, ihmisenä olemiseen liittyvän yleisemmän merkityksen. Lännessä tällaiseen hengityksen
laajempaan tarkasteluun ollaan vasta havahtumassa. Kirjoitin joskus kokonaisen kirjan siitä, miten ihmisen kokemus muuttuu kehon, mutta erityisesti hengityksen harjoittamisen kautta. Se löytyy pdf-tiedostona täältä: ”Taidon filosofia – filosofin taito”.
Asahissa liikkeet tehdään hengityksen kannattelemana. Asahi sisältää myös monia erilaisia syvähengitystä avaavia harjoituksia. Asahin hengityspäivässä tutustumme hengitykseen monitasoisena ilmiönä. Avaamme hengitystä asahin harjoittein, mutta opettelemme myös hengitystilaa avaavia, erillisiä harjoituksia. Asahissa hengitystä ei tarkastella vain fysiologisena tapahtumana, vaan hengitystä käsitellään myös tietoisuustaitojen ydinharjoituksena. Kirjoitin joskus asahista ja hengittämisestä viisiosaisen blogin, johon pääset tästä.